Kolumni Kalevan verkkolehdessä 23.5.2023 ja paperilehdessä 24.5.2023.
Äskettäin uutisoitiin Science-tiedelehden tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjunnassa ei juurikaan ole merkitystä, vaikka maailman kaikki metsien hakkuut lopetettaisiin. Tutkimustulos on tärkeä muistutus, sillä niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa keskustelu metsien hiilinieluista on ollut vääristynyttä.
Keskusteluun metsistä ja ilmastonmuutoksesta pitää saada realismia. Kannattaa käyttää uusiutuvaa puuta ja hyödyntää sitä fossiilisten polttoaineiden ja öljypohjaisten tuotteiden sijasta.
Kaadettu ja istutettu metsä uudistuu ja sitoo kasvaessaan hiilidioksidia, eli toimii hiilinieluna. Suomessa kaadetun metsän tilalle laitetaan kasvamaan uutta puuta. Suomessa puuston määrä on arviolta tuplaantunut viimeisen 50 vuoden aikana. Samaan aikaan Suomessa on suojeltu metsiä enemmän kuin missään muualla Euroopan unionissa.
Nyt erityisesti Pohjois-Suomeen on tulossa runsaasti merkittäviä teollisuuden investointeja, jotka perustuvat metsien kestävään käyttöön. Esimerkiksi Oulun Stora Enson toinen kartonkikone tulee tuottamaan puusta pakkausmateriaaleja, joilla korvataan öljypohjaisia muovituotteita. Haapaveden biojalostamossa taas valmistetaan puusta biokaasua ja bioetanolia, jolla korvataan bensiiniä. Myös puurakentamisen lisääminen on tärkeää, ja sitä pitää jatkaa.
Keskusta on vuosikymmeniä ajanut kotimaisen uusiutuvan metsäenergian ja biokaasun käyttöä. Takavuosina jotkut naureskelivat keskustan ”risupaketeille”, mutta eivät naureskele enää. On järkevää käyttää hakkuiden tähteet ja metsäteollisuuden sivuvirrat, kuten oksat, latvukset ja kuoret energiaksi.
On äärimmäisen ristiriitaista, että EU näkee fossiilisen maakaasun vihreänä, mutta metsistä saatava uusiutuva energia ja hitaasti uusiutuva turve leimataan haitallisiksi. Tämä kertoo siitä, miten ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat toisinaan ihan muut kuin luontoarvot.
EU-politiikassa Suomen tulee pyrkiä parempaan ennakkovaikuttamiseen. Suomen on myös viisasta siirtää vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite samaan vuosilukuun kuin se on EU:lla, eli vuoteen 2050. Tosiasia on, että ilmasto on maapallolle yhteinen, eikä se pelastu vaikka laittaisimme koko Suomen kiinni.
Suomen ei pidä heikentää vahvuuksiaan eikä vähentää mahdollisuuksiaan liian kunnianhimoisten tavoitteiden vuoksi. Kunnian himoamisen sijasta ilmastopolitiikassa tuleekin tavoitella oikeita ja vaikuttavia tekoja. Suomi voi viedä metsäosaamistaan ja puhdasta teknologiaa ulkomaille. Se hyödyttää sekä Suomen taloutta että yhteistä ilmastoa.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Oulusta.
