Näyttää siltä, että yhä harvempi rohkenee tarkastella prideä kriittisesti julkisesti. Samaan aikaan jopa valtioneuvosto, eduskunnan alainen Kela, valtion verohallinto sekä jotkut kaupungit ja koulut mainostavat prideä.

Näen vakavana ongelmana, että eduskunnan alaiset toimijat, kaupungit ja koulut liputtavat priden puolesta. On outoa, että nämä, joiden tulisi olla kaikkien kansalaisten palvelijoita, lähtevät poissulkevan, radikaalin ideologian lipunkantajiksi.

Pidän kestämättömänä, että ihmisen tai yhteisön sitoutumista ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen mitataan sillä, osallistuuko hän prideen. Pride ei ole puhdas ihmisoikeus-liike, koska siihen kuuluu olennaisesti erilaisia ideologisia tavoitteita, muun muassa pyrkimys alaikäisten lasten transhoitoihin ja biologisesta sukupuolikäsityksestä irtautumiseen.

Moni priden äänekäs kannattaja on myös ilmoittanut tavoitteekseen perinteisten perhearvojen ja miehen ja naisen välisen avioliittoinstituution murtamisen. Pride ei ole pelkästään jonkin puolella, vaan myös jotain vastaan.

Prideen siis sisältyy sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä radikaaleja ideologisia tavoitteita. Siksi on väärin, jos ketään painostetaan osallistumaan tai liputtamaan sen puolesta. Erityisesti herkässä kehitysvaiheessa olevia lapsia ja nuoria pitää päinvastoin suojella hämmennystä aiheuttavilta sisällöiltä.

Miten lapsen oikeudet toteutuvat pride-tapahtumassa? Miten voi olla mahdollista, että jopa alaikäisten koulut ja oppilaitokset ovat osallistuneet prideen? Tätä olisi hyvä pohtia vähän syvällisemmin.

On tärkeää tuoda esille, että ihminen voi olla täysin ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolella, vaikkei osallistuisikaan prideen ja yhtyisi sen tavoitteisiin. Samalla pitää tuomita kaikenlainen kiusaaminen, pilkkaaminen ja poissulkeminen kaikkien kohdalla – myös niiden, jotka eivät halua prideen yhtyä.

Perustuslakimme turvaa jokaiselle uskonnon ja omantunnon vapauden sekä sananvapauden. Näiden pitää toteutua myös pride-viikolla.