Rantapohja, kolumni 1.8.2019

Suomi on monilla mittareilla mitattuna maailman paras maa. Meillä on vakaa yhteiskunta, jossa kansalainen voi luottaa poliisiin, puolustusvoimiin ja oikeuslaitokseen. Sananvapaus, uskonnonvapaus ja kokoontumisvapaus eivät meillä ole pelkkiä sanoja, vaan ne toteutuvat käytännössä. Suomalaista tasa-arvoa, koululaitosta ja terveydenhoitoa ihaillaan muualla maailmalla.

Meillä on verrattain paljon vapaa-aikaa, jota voimme kuluttaa esimerkiksi liikkumalla puhtaassa luonnossa tai käyttämällä kaikille avoimien kirjastojen palveluja. Monelle kaukomailta tulleelle on ihmeellinen asia, että voimme kumartua mättäälle, poimia kypsän mustikan, puolukan tai karpalon ja pistää sen suoraan suuhumme.

Meiltä Oulusta löytyy elävän kaupunkikeskustan lisäksi runsaasti niin puhtaita vesistöjä kuin kauniita erämaita. Matkailun alalla meillä on sekä kotikaupungissamme että koko maassa valtavasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Näemmekö itse, millaisen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien keskellä elämme? Maailmasta ei löydy Suomea parempaa paikkaa asua, opiskella, tehdä työtä ja perustaa perhe. Isämme ja äitimme ovat rakentaneet maan, jossa lapsi pääsee maailman nykyaikaisimman terveydenhoidon ja sairaanhoidon piiriin jo ennen syntymäänsä äitiysneuvolassa. Sen jälkeen hänelle on tarjolla maksuton terveydenhuolto ja koulutus pitkälle tulevaisuuteen.

Entä näemmekö oman kotikaupunkimme hyvät puolet ja mahdollisuudet? Meillä oululaisilla on paljon syitä tyytyväisyyteen. Näemme ja kuulemme kuitenkin ympärillämme paljon tyytymättömyyttä. Kaikilla ei ole asiat hyvin, ja niin kotikaupungissamme kuin yhteiskunnassamme on parannettavaa.

Silti keskellämme on paljon myös turhaa tyytymättömyyttä. Ihmisen ei tarvitsisi tavoitella hienolta näyttävää ja komealta kuulostavaa elämää, vaan ihan tavallinen arki ja elämä ovat riittäviä. Elämän tyytyväisyys asuu kohtuullisuudessa ja yhteydessä toisiin ihmisiin.

Uskon, että voisimme vielä paremmin, jos pyrkisimme niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin rohkaisemaan toisiamme tyytyväisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Jos kadotamme kyvyn iloita asioista ja ihmisistä arjessamme ja samalla hamuamme aina vain lisää tavaraa, omaisuutta, suorituksia ja erikoisia kokemuksia, kärsimme niin kansalaisina kuin kansakuntana yhä enemmän yksinäisyydestä, irrallisuudesta, tyytymättömyydestä ja ahdistuksesta.

Meillä on asiat pääasiassa erittäin hyvin. Se mikä vielä kaipaa korjaamista, tulee korjata yhdessä. Tarvitsemme päättäväisyyttä ja yhteistyökykyä, jotta voimme rakentaa kaupunkia ja yhteiskuntaa, jossa kaikenikäisistä pidetään huolta.

Tyytyväisyydestä kasvaa paitsi ihmisen itsensä myös yhteisön onni. Tyytyväisessä ja tulevaisuuteen luottavaisesti katsovassa ilmapiirissä lapsilla ja nuorilla on hyvä kasvaa. Se näkyy elämänilona ja haluna osallistua aikanaan isänmaan rakentamiseen omilla lahjoillaan.

Pekka Aittakumpu

kansanedustaja

kaupunginvaltuutettu

Keskusta