Kolumni Rantalakeus-lehdessä 13.5.2020

Täs­sä vai­hees­sa on vie­lä vai­kea en­nus­taa var­mas­ti, mi­ten ko­ro­na tu­lee muut­ta­maan ih­mis­ten ja val­ti­oi­den toi­min­taa. Var­maa on kui­ten­kin, et­tä vi­ruk­sen tor­jun­ta­toi­mien ai­heut­ta­mia jäl­kiä jou­dum­me kor­jaa­maan vie­lä pit­kään.

Em­me tie­dä si­tä­kään, kuin­ka kau­an jou­dum­me pi­tä­mään voi­mas­sa ai­na­kin joi­ta­kin ra­joi­tus­toi­mia. Moni suo­ma­lai­nen on jou­tu­nut me­net­tä­mään ko­ro­nan vuok­si lä­hei­sen­sä. Läm­min osa­not­to heil­le ja voi­mia ero­ni­kä­vään.

Suo­men ta­voit­tee­na on sel­vi­tä ko­ro­nas­ta mah­dol­li­sim­man vä­hin va­hin­goin. Sik­si ra­joi­tus­toi­met ovat ol­leet en­nen­nä­ke­mät­tö­miä.

Val­tio on kui­ten­kin jou­tu­nut ot­ta­maan ko­ro­nan vuok­si mil­jar­deit­tain li­sää vel­kaa. Krii­sin jäl­keen al­kaa­kin maam­me ta­lou­den jäl­leen­ra­ken­ta­mi­nen.

Ta­lous on saa­ta­va krii­sin jäl­keen ta­sa­pai­noon, jot­ta voim­me tur­va­ta hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan jat­ku­vuu­den. Tämä edel­lyt­tää muun mu­as­sa päät­tä­väis­tä työl­li­syys­po­li­tiik­kaa. Mei­dän on en­tis­tä­kin tär­ke­äm­pää saa­da työ­ky­kyi­sil­le ja työ­i­käi­sil­le ih­mi­sil­le töi­tä, asui­vat­pa he mis­sä päin Suo­mea ta­han­sa.

Sa­maan ai­kaan pi­tää to­teut­taa per­he­po­li­tiik­kaa, joka luo toi­von nä­kö­a­lo­ja ja mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan kan­nus­taa per­heen pe­rus­ta­mi­seen ja las­ten vas­taa­not­ta­mi­seen. Lap­set ja nuo­ret te­ke­vät tu­le­vai­suu­den.

Täl­lä vaa­li­kau­del­la sote-uu­dis­tus on saa­ta­va val­miik­si, jot­ta voim­me tur­va­ta pal­ve­lut. Hal­li­tus pi­tää ai­van oi­kein kiin­ni täs­tä ta­voit­tees­taan. Jo­kai­sen suo­ma­lai­sen, va­ral­li­suu­des­ta ja asuin­pai­kas­ta riip­pu­mat­ta, pi­tää pääs­tä tar­vit­ta­es­sa lää­kä­riin su­ju­vas­ti.

Tänä ke­vää­nä on käyn­nis­tet­ty so­si­aa­li­tur­van uu­dis­tus­ta, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on muun mu­as­sa sel­keyt­tää tu­ki­vii­dak­koa ja luo­da jär­jes­tel­mä, joka vah­vis­taa huo­len­pi­toa ja kan­nus­taa ny­kyis­tä pa­rem­min ot­ta­maan työ­tä vas­taan. Ta­voi­te on hyvä, mut­ta teh­tä­vä ei ole help­po.

So­si­aa­li­tur­van uu­dis­tus­ta on tar­koi­tus teh­dä yh­teis­työs­sä kaik­kien edus­kun­ta­puo­lu­ei­den kans­sa kah­den vaa­li­kau­den ajan. Täl­lai­sis­sa laa­jois­sa uu­dis­tuk­sis­sa ai­van eri­tyi­ses­ti mi­ta­taan päät­tä­jiem­me yh­teis­työ­ky­kyä.

Täs­sä vai­hees­sa on jo sel­vää, et­tä ko­ro­na on osoit­ta­nut niin meil­le suo­ma­lai­sil­le kuin mui­den mai­den kan­sa­lai­sil­le, mi­ten val­ta­va voi­ma­va­ra on ha­jau­tet­tu yh­teis­kun­ta­ra­ken­ne. Väl­jem­pi asu­mi­nen on iso etu, kun kul­ku­tau­din le­vi­ä­mis­tä es­te­tään.

Sa­moin mo­nil­le on kir­kas­tu­nut ko­ti­mai­sen ruo­an­tuo­tan­non ja ener­gi­an ar­vo. Eri­tyi­ses­ti krii­sin alus­sa mo­nil­le tuli kii­re os­taa va­ras­toon jau­he­li­haa ja ves­sa­pa­pe­ria. Elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suus ja maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riö va­kuut­ti­vat, et­tä ruo­ka ja ves­sa­pa­pe­ri ei­vät Suo­mes­ta lopu. Tiet­ty mää­rä ruo­kaa ja mui­ta tar­pei­ta on kui­ten­kin hyvä ol­la va­ras­tos­sa, eten­kin ti­lan­tees­sa, jos­sa ha­lu­taan vält­tää tar­tun­to­ja.

His­to­ri­as­ta voim­me näh­dä, et­tä ih­mi­nen on pait­si hyvä op­pi­maan myös hyvä unoh­ta­maan. Sik­si mei­dän on huo­leh­dit­ta­va, et­tä myös krii­sin jäl­keen muis­te­taan maa­seu­dun ar­vo ja et­tä se myös osoi­te­taan käy­tän­nös­sä.

Jos pää­tök­sen­te­os­sa joku unoh­taa oma­va­rai­suu­den mer­ki­tyk­sen, olen var­ma, et­tä me ko­ti­mai­sen ruo­an ja ener­gi­an­tuo­tan­non ys­tä­vät tu­lem­me jat­kos­sa­kin muis­tut­ta­maan sii­tä.

Van­han vii­sau­den mu­kaan ko­et­te­le­muk­seen si­säl­tyy ai­na myös siu­naus, vaik­ka vai­keuk­sien kes­kel­lä sitä ei vält­tä­mät­tä näe. Elä­mäs­sä käy usein niin, et­tä asi­oi­den myön­tei­sen mer­ki­tyk­sen nä­kee vas­ta jäl­ki­kä­teen.

Us­kon, et­tä jos jos­sa­kin, niin maa­seu­dul­la, tämä krii­si voi lo­pul­ta nä­kyä myös myön­tei­ses­ti. Tä­mä­kään ei kui­ten­kaan ole it­ses­tään­sel­vyys, vaan se vaa­tii meil­tä kai­kil­ta tark­kuut­ta ja päät­tä­väi­syyt­tä, jot­ta pu­heet ei­vät jää vain pu­heik­si.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Kir­joit­ta­ja on ou­lu­lai­nen Kes­kus­tan kan­sa­ne­dus­ta­ja.