Kolumni Rantalakeus-lehdessä 13.5.2020
Tässä vaiheessa on vielä vaikea ennustaa varmasti, miten korona tulee muuttamaan ihmisten ja valtioiden toimintaa. Varmaa on kuitenkin, että viruksen torjuntatoimien aiheuttamia jälkiä joudumme korjaamaan vielä pitkään.
Emme tiedä sitäkään, kuinka kauan joudumme pitämään voimassa ainakin joitakin rajoitustoimia. Moni suomalainen on joutunut menettämään koronan vuoksi läheisensä. Lämmin osanotto heille ja voimia eronikävään.
Suomen tavoitteena on selvitä koronasta mahdollisimman vähin vahingoin. Siksi rajoitustoimet ovat olleet ennennäkemättömiä.
Valtio on kuitenkin joutunut ottamaan koronan vuoksi miljardeittain lisää velkaa. Kriisin jälkeen alkaakin maamme talouden jälleenrakentaminen.
Talous on saatava kriisin jälkeen tasapainoon, jotta voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden. Tämä edellyttää muun muassa päättäväistä työllisyyspolitiikkaa. Meidän on entistäkin tärkeämpää saada työkykyisille ja työikäisille ihmisille töitä, asuivatpa he missä päin Suomea tahansa.
Samaan aikaan pitää toteuttaa perhepolitiikkaa, joka luo toivon näköaloja ja mahdollisuuksien mukaan kannustaa perheen perustamiseen ja lasten vastaanottamiseen. Lapset ja nuoret tekevät tulevaisuuden.
Tällä vaalikaudella sote-uudistus on saatava valmiiksi, jotta voimme turvata palvelut. Hallitus pitää aivan oikein kiinni tästä tavoitteestaan. Jokaisen suomalaisen, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta, pitää päästä tarvittaessa lääkäriin sujuvasti.
Tänä keväänä on käynnistetty sosiaaliturvan uudistusta, jonka tarkoituksena on muun muassa selkeyttää tukiviidakkoa ja luoda järjestelmä, joka vahvistaa huolenpitoa ja kannustaa nykyistä paremmin ottamaan työtä vastaan. Tavoite on hyvä, mutta tehtävä ei ole helppo.
Sosiaaliturvan uudistusta on tarkoitus tehdä yhteistyössä kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa kahden vaalikauden ajan. Tällaisissa laajoissa uudistuksissa aivan erityisesti mitataan päättäjiemme yhteistyökykyä.
Tässä vaiheessa on jo selvää, että korona on osoittanut niin meille suomalaisille kuin muiden maiden kansalaisille, miten valtava voimavara on hajautettu yhteiskuntarakenne. Väljempi asuminen on iso etu, kun kulkutaudin leviämistä estetään.
Samoin monille on kirkastunut kotimaisen ruoantuotannon ja energian arvo. Erityisesti kriisin alussa monille tuli kiire ostaa varastoon jauhelihaa ja vessapaperia. Elintarviketeollisuus ja maa- ja metsätalousministeriö vakuuttivat, että ruoka ja vessapaperi eivät Suomesta lopu. Tietty määrä ruokaa ja muita tarpeita on kuitenkin hyvä olla varastossa, etenkin tilanteessa, jossa halutaan välttää tartuntoja.
Historiasta voimme nähdä, että ihminen on paitsi hyvä oppimaan myös hyvä unohtamaan. Siksi meidän on huolehdittava, että myös kriisin jälkeen muistetaan maaseudun arvo ja että se myös osoitetaan käytännössä.
Jos päätöksenteossa joku unohtaa omavaraisuuden merkityksen, olen varma, että me kotimaisen ruoan ja energiantuotannon ystävät tulemme jatkossakin muistuttamaan siitä.
Vanhan viisauden mukaan koettelemukseen sisältyy aina myös siunaus, vaikka vaikeuksien keskellä sitä ei välttämättä näe. Elämässä käy usein niin, että asioiden myönteisen merkityksen näkee vasta jälkikäteen.
Uskon, että jos jossakin, niin maaseudulla, tämä kriisi voi lopulta näkyä myös myönteisesti. Tämäkään ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii meiltä kaikilta tarkkuutta ja päättäväisyyttä, jotta puheet eivät jää vain puheiksi.
Pekka Aittakumpu
Kirjoittaja on oululainen Keskustan kansanedustaja.