Kansanedustajankin voi olla vaikea saada julkisuutta. Negatiivinenkin huomio voi houkutella, koska monesti käy niin, että vaikka muut haukkuvat, omat kiittävät ja henkilökohtainen kannatus jopa nousee. Moni tiedotusväline tarttuu asiaan sitä hanakammin mitä räväkämpi ulostulo on kyseessä.

Tämä kaikki entisestään lisää kärjistyksiä, vastakkainasettelua ja kyräilyä eri puolueiden ja ryhmittymien kesken sekä luo ja syventää jakolinjoja.

Olisi toivottavaa, että niin vaaleja ennen kuin niiden jälkeen pysyttäisiin asialinjalla. Hyvä idea, kannanotto tai kokonainen aate ei tarvitse tuekseen muiden lyttäämistä.

Mediankin toivoisi omalta osaltaan osallistuvan keskustelukulttuurin tervehtymiseen. Senkin on ajoittain hyvä katsoa peiliin ja pohtia sitä, mille annan palstatilaa, minkä taas jätän kertomatta ja ennen kaikkea: millä tavalla kerron asioista.

Etenkin lehdistö on perinteisesti mieltänyt, että sillä on tärkeä rooli paitsi tiedonvälittäjänä myös kansan sivistäjänä. Sivistykseen kuuluu myös asiallinen ja arvokas tapa keskustella. Tämän pitäisi koskea myös mediaa itseään.

Toisen lyöminen tai sillä mässäily ei rakenna mitään, vaan vetää asioita entistä pahempaan solmuun.