Suomenmaan blogi 9.7.2019

Kes­kus­tan kan­nat­ta­jis­ta huo­mat­ta­va osa on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut uu­dis­tus­mie­li­siä kon­ser­va­tii­ve­ja. Voi­ko tä­män het­ki­nen kan­na­tuk­sen ala­vi­rei­syys joh­tua ai­na­kin osit­tain sii­tä, et­tä kon­ser­va­tii­vit ei­vät koe olo­aan puo­lu­ees­sa ko­toi­sak­si? Kan­sa­ne­dus­ta­ja­na en ole saa­nut mis­tään muus­ta asi­as­ta niin pal­jon pa­lau­tet­ta. Sik­si ajat­te­lin kir­joit­taa ai­hees­ta muu­ta­man sa­nan.

Eh­dol­le kes­kus­tan pu­heen­joh­ta­jak­si on nyt il­moit­tau­tu­nut kak­si osaa­vaa, ko­ke­nut­ta ja pi­det­tyä kes­kus­ta­lais­ta. Oli­si­ko puo­lu­een kan­nal­ta kui­ten­kin hyvä, jos sai­sim­me eh­dok­kaak­si myös sel­ke­äs­ti ar­vo­kon­ser­va­tii­vi­sen vaih­to­eh­don?

Ehkä kes­kus­tas­sa ei ole kyl­lin laa­jas­ti huo­mi­oi­tu kon­ser­va­tii­vis­ta poh­ja­vi­ret­tä ja juu­ris­toa, joka puo­leel­lam­me on. Uu­dis­tus­mie­li­nen kon­ser­va­tii­vi­suus ei ole py­säh­ty­nei­syyt­tä, vaan se on yh­teis­kun­taa pe­rin­teis­ten ar­vo­jen poh­jal­ta kes­tä­väs­ti uu­dis­ta­va voi­ma.

Kes­kus­tan kan­nal­ta on vält­tä­mä­tön­tä, et­tä uu­dis­tus­mie­li­set kon­ser­va­tii­vit ko­ke­vat sen puo­lu­eek­si, jos­sa he voi­vat toi­mia ja vai­kut­taa ar­vo­jen­sa mu­kai­ses­ti. Tä­män oli­si hyvä nä­kyä myös pu­heen­joh­ta­ja­ki­sas­sa ja sen kes­kus­te­luis­sa.

On tär­ke­ää, et­tä kes­kus­ta­vä­ki on ko­ko­nai­suu­des­saan uu­den pu­heen­joh­ta­jan ta­ka­na sii­tä riip­pu­mat­ta, kuka lo­pul­ta saa­kaan teh­tä­vään luot­ta­muk­sen. Nyt on kui­ten­kin ai­ka kes­kus­tel­la avoi­mes­ti ja ra­ken­ta­vas­ti puo­lu­een lin­jas­ta ja tu­le­vai­suu­des­ta.

Ajattelen, et­tä puo­lu­ee­na kes­kus­tan tu­le­vai­suus on va­loi­sa. On sel­vää, et­tä puo­lu­e­ken­täl­lä on edel­leen tar­vet­ta po­liit­ti­seen kes­kus­taan kuu­lu­val­le mal­til­li­sel­le kes­ki­tien puo­lu­eel­le. Toi­min­ta­ta­voil­taan kes­kus­tan erot­taa muis­ta puo­lu­eis­ta muun mu­as­sa mal­til­li­suus, koh­tuul­li­suus ja rat­kai­su­kes­kei­syys. Kes­kus­tan ai­nut­laa­tui­suus nä­kyy sii­nä, et­tä se tar­jo­aa ai­kam­me suu­riin ky­sy­myk­siin re­a­lis­ti­sia rat­kai­su­ja ja toi­von nä­kö­a­lo­ja.

Mie­les­tä­ni kes­kus­tan ei tar­vit­se kek­siä mi­tään uut­ta, vaan py­syä juu­ril­laan. So­si­aa­li­ses­ta ja ta­lou­del­li­ses­ta ase­mas­ta ja asuin­pai­kas­ta riip­pu­mat­ta suo­ma­lai­set ja­ka­vat laa­jas­ti ne ar­vot, joi­hin kes­kus­tan toi­min­ta on run­saan sa­dan vuo­den ai­ka­na pe­rus­tu­nut. Näi­tä ar­vo­ja ovat alu­ei­den ta­sa­pai­no, kan­san­val­ta, luon­non vil­je­ly ja var­je­lu, yrit­te­li­äi­syys, ih­mi­sen it­se­aut­ta­mis­ky­ky ja hei­kom­mis­ta huo­leh­ti­mi­nen.

Po­li­tii­kas­sa on kyse luot­ta­muk­ses­ta. Luot­ta­mus on yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­sen pe­rus­ta. Sen mer­ki­tys­tä ei voi ko­ros­taa lii­kaa. Sik­si niin kes­kus­tan kuin jo­kai­sen puo­lu­een ja po­lii­ti­kon tär­kein ky­sy­mys on nyt ja ai­na: voi­ko mei­hin ja voi­ko mi­nuun luot­taa? Luot­ta­mus mi­ta­taan vaa­leis­sa.